Vuosina 2004–2005 tehdyssä laajassa väestötutkimuksessa tyypin 2 diabetes oli sadasta 45–74-vuotiaasta suomalaisesta miehestä 16:lla ja naisesta 11:lla. Sen lisäksi suunnilleen yhtä monella todettiin heikentynyt paastosokeri tai heikentynyt sokerinsieto, jotka ovat merkkejä häiriintyneestä sokeriaineenvaihdunnasta ja kehittyvät hoitamattomina diabetekseksi. Tyypin 1 diabetes todetaan Suomessa vuosittain kuudella henkilöllä kymmenestä tuhannesta alle 15-vuotiaasta. Sen ilmaantuvuus on kasvanut jatkuvasti muutaman kymmenen vuoden kuluessa. Diabeetikoita on Suomessa väkilukuun suhteutettuna eniten maailmassa.

Tyypin 1 diabeteksen toteamisen jälkeen potilas tarvitsee toistuvaa ohjausta hoidon toteuttamiseksi. Lääkehoitona on insuliini, jonka annostelu sovitetaan yhteen syömisen ja liikunnan kanssa. Näiden perusasioiden lisäksi diabeetikko oppii säätämään diabeteksen hoitoa monissa erityistilanteissa, kuten liikuntapäivinä, matkustamisen aikana, sairaspäivinä ja alkoholin nauttimisen yhteydessä.

Tyypin 2 diabeteksen hoidon toteuttaa pääasiassa potilas itse. Lääkäri päättää lääkehoidosta ja antaa yhdessä hoitajan ja muiden ammattilaisten kanssa tietoa ja ohjausta hoidon toteuttamiseksi.

Koska keskivartalolihavuus aiheuttaa perinnöllisesti alttiilla henkilöillä tyypin 2 diabeteksen puhkeamisen, tärkein toimenpide sen hoitamiseksi on laihduttaminen. Normaali laihduttaminen vähentää rasvakudosta vatsaontelosta suhteellisesti enemmän kuin ihon alta. Siksi jo muutaman kilon painon lasku näkyy verensokeriarvojen selvänä parantumisena. Ravintolisillä voidaan alentaa kohonneita verensokeriarvoja ja ehkäistä diabeteksen liitännäistauteja sekä hillitä niiden etenemistä. Tällaisia ravintolisiä ovat mm. omega-3-rasvahapot, B-vitamiinit, C-, D- ja E-vitamiinit, kromi, magnesium, seleeni, sinkki, karnosiini, ubikinoni.