Masennus eli depressio vaivaa noin 6 % työikäisistä suomalaisista. Määrä on pysynyt samana parinkymmenen vuoden ajan, mutta taudin aiheuttama työkyvyttömyys ja kustannukset ovat nousseet rajusti. Suomessa joka vuosi työkyvyttömyysseläkkeelle jää yli 4000 masentunutta. Tämäkin kertoo siitä, että taudin käypä hoito voi olla teholtaan kehnoa. Vaikka masennukseen on käytössä 40 eri lääkettä, alle puolet vakavaa masennusta sairastavista paranee niillä kokonaan. Taudilla on suuri taipumus uusiutua; peräti 40 % sairastuu uudelleen 1,5 vuoden kuluttua toipumisesta. Masennuksen hoitoa voidaan tehostaa ruokavaliolla ja useilla ravintolisillä.

Kalanmaksa- ja pellavaöljy sisältävät runsaasti välttämättömiä omega-3-monityydyttämättömiä rasvahappoja alfa-linoleenihappoa, eikosanopentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA), jotka ovat keskeisiä solukalvojen fosfolipidikerroksen rakenneosia. Näiden välttämättömien monityydyttämättömien rasvahappojen puutoksen on väitetty lisäävän alttiutta masennustiloihin ja olevan eräs etiologinen tärkeä tekijä erityisesti depressioissa. Lisäksi omega-3-rasvahappojen on esitetty olevan osatekijä myös skitsofrenian, tarkkaavaisuushäiriön ja impulsiivisen käytöksen taustalla. Eikosapentaeenihapon (EPA) lisääminen (1,0–4,4 g/vrk) kaksivaiheisesta mielialahäiriöstä kärsivien potilaiden ruokavalioon on raportoitu lievittävän heidän depressiivisiä oireitaan. Vastaavasti omega-3-rasvahappojen (9,6 g/vrk) käyttö on vähentänyt kontrolloidussa hoitotutkimuksessa nopeasyklisestä bipolaarihäiriöstä kärsivien potilaiden sairausjaksojen tiheyttä.

Suuremmissa annoksissa omega-3-rasvahappojen tavallisimmat haittavaikutukset ovat erilaiset vatsavaivat ja kalantuoksuinen hengitys. Suurissa annoksissa omega-3-rasvahapot voivat myös hidastaa verenhyytymistä ja lisätä siten antikoagulanttien vaikutuksia. Omega-3-rasvahapoilla ei tiedetä olevan kliinisesti merkittäviä interaktioita psyykenlääkkeiden kanssa.